tiistai 27. marraskuuta 2012

Hei me dekodeerataan

Hei me dekodeerataan

Kävin kaapista hakemassa huonekalujen huopatassuja, ja se pussi rapisi houkuttelevalla tavalla ja ennen, kuin olin saanut naamaani ulos kaapista olin piiritetty kissoilla, jotka hyppi ja puski, napitti nappi silmillään ilmeellä "mulle herkkuja kiitos", kehräsivät ja miukuivat. Eipä arvanneet tytöt, että heidän kerjuu työnsä oli aivan turhaa, minun kädessäni ei kertakaikkiaan ollut herkkuja. Laitoin kaapin alle yhden huopatassun, kissat kiehnäen ymprilläni ja haistelevat tohkeissaan huopatassuja. Juuri, kun irrotin toisesta huopatassusta tarrasuojan, kukas muu kuin Ahne Aada hyökkää tohkeissaan huopatassun tarrapuolta kohti, tassulla vähän "rähmä, se tarttui käpälään", Aada ravistelee käpälää ja huopatassu irtoaa käplästä. Koitan uudelleen laittaa huopatassun kaapin alle. Mutta Aadapas päätti syödä sen, tarra kiinnittyneenä Aadan huuleen, paniikissa Aada ravistelee huopatassua naamalta. Se oli ihan oikein Aadalle. Enpä ole ikinä ennen eläissäni nähnyt noin harvinaisen innokkaita kissoja laittamaan huonekalujen alle huopatassuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti