Ulkomaailmaa

Ulkomaailmaa

Voi minun pieniä Cornish Rex kissa parkoja, kun ovat joutuneet julmaan ulkomaailmaan. Siellä pieni sinitiainen huuttaa ja varmasti aikoo vahingoittaa pienen sisäkissa raukan. Lintu huutaa lajitovereille "Vaara! Vaara! Peto on liikkeellä. Täällä on kissa." Ei minun pienet siskissat ymmärrä lintujen päälle. Ei edes sen vertaa, että niitä voisi katsella ja ihastella lentävää lintua. Ei sisäkissan saalis sirkuta puussa, se asuu pussissa ja on kuivaa, ruskeaa, pyöreää papanaa. Kyllähän nyt sisäkissa saaliinsa tunnistaa. Ulkona on kamalaa. Linnut ovat äänekkäitä. Linnut ovat pelottavia. Ei minua kyll kukaan uskoisi, jos kertoisin, ettei minun kissani ymmärrä lintujen/ saalistamisen päälle. Ne on niin monen polven sisäkissoja. Tottakai ne sisällä leikkii leluilla. Ei ole sattunut tapausta, mutta, jos sisätiloissa juoksisi hiiri, varmaan lähtisivät uteliaina seuraamaan oikeaa hiirtä. Saattaisivat räpätä tassulla, ehkä vahingossa tappaakin. Eivät missään tapauksessa söisi hiirtä. Mutta ei näistä kyllä hiirikisssaa saisi. Ei ne ulkoa hiirtä löytisi. Jos ulkona hiiri menisi nenän edestä, niin saisi kyllä mennä, ei varmasti ilmekkään sisäkissalla värähtäisi. Ulkona, kun on niin kamalaa ja kurjaa.

Fleksi on ihan kamala. Omistaja on kamala, kun vie kissat ulos. Ei ole ulkoilemisessa mitään hyvää sisäkissan mielestä. Muuta kuin se on niin riemun tunne, kun pääsee kotiin. Panta irtoo kaulasta ja pääsee sisälle. Voi sitä riemun päivää, kun on kotona sisällä turvallisesti.

No miksikä mä vien sitten kissojani ulos, jos se kerran on niiiin kamalaa. Kissoilla on tosi paljon energiaa. Musta ois tosi kiva, jos ne oppisivat nauttimaan ulkoiluhetkistä. Se varmasti olisi kissojenkin mielestä kivaa, jos ne oppisivat huomaamaan, että itseasiassa ulkona on ihan kivaa. Ne saisivat purettua energiaa. Juosta, ihailla luonto, ihmetellä. Leikkisin niiden kanssa katkennella risulla, jota vetisin maata vasten.

Nyt jos vedän katkennutta risua maata vasten, ei ne ulkona innostu jahtaamaan sitä. Ei edes ilmekkään värähdä, ulkona on vain niin kamalaa. Mutta jos sisällä leikin samaa leikkiä. Voi mikä riemuleikki se on kaan. Ihan paras leikki.

Totutan kissoja nauttimaan ulkoilusta seuraavalla tavalla. Ensin olemme ulkona. Pysähdyn menen kyykkyyn. Silittelen, juttelen ja kehun kissoja. Annan kissojen totuttautua uuteen tilanteeseen, uusiin ääniin, hajuihin, ympäristöön. Vaikka olisimme ulkona kymmenettä kertaa. Kissani ovat pääasiassa sisäkissoja. Ulkoympäristö on aina oyuto, uusi vaarallinen. Totutellaan ja ihmetellään rauhassa, että minnekkä sitä ollaan taas jouduttu. Kun kissa lähtee liikenteeseen omatoimisesti, on kissa valmis. Jos kissa lhtee värään suuntaan naru kiristyy, (en anna myöten). Kun kissa menee haluttuun suuntaan annan mennä. Yleensä kissa pysähtyy hyvin pian. Kvelytuokio voi alkaa.

Menen puolen metrin päähän kissasta. Laskeudun ihan kyykkyys asti. Kutsun kissaa, "kiss, kiss, Nuppu, Nuppu, tule tänne. Tule kissa tänne tule, tule." Tai jotain tämän tapaista maanittelen kunnes tulee. Kun kissa tulee luokseni. Olen edelleen kyykyssä. Paijaan kissaa, rapsutan, silitän, kyhnytän, kirputan. Kehun vuolaasti. "Oi, miten fiksu Nuppu. Hieno Nuppu. Hyvä kissa. Onko Nuppu fiksu kissa? Ai, että miten viisas, viisas. Ooi, ku oot ihana. Oletko Nuppu ihana? No olethan sinä Nuppu ihana kissa. Niin, hiano kissa. Juu, hiano, hiano kissa." Saman aikaisesti paijailen koko ajan kissaa oikein paljon. Sitten aloitan alusta. Menen puolen metrin päähän kissasta. Kutsun kissaa luokseni. Kehun ja silitän. Metrin päähän, jo lähtee kissa ehkä seuraamaan minua. Pysähdyn, menen kyykkyyn, kehun, silitän. Kävelen kaksi askelta, jo lähtee kissaa seuraamaan, pysähdyn, kehun, silitän. Vaikka kissa ei lähde seuraamaan pysähdyn maanittelen kissan luokseni, kissa tulee, kehun, silitän. Kokoajan venytän matkaa jolloin tulee kehuja. Myähemmin en mene kyykkyyn. Silitän vain ohi mennen kissaa. Kokoajan kehun ja suostuttelen, kuinka hiano kissa, kaunis kissa on, kun kissa kvelee niin hianosti, ai että, miten hiano. Välill menen taas kyykkyyn ja pidän silittely tauon, ja kehun kun kissa on niin viisas.

Ollaan me Aadan kanssa juostukkin lenkillä. Kun saan sen innostumaan juoksemisesta, niin sen kanssa on helppo lenkkeillä, koska silloin se ei keskity siihen, kuinka kamalaa ulkona on. Se ehkä hetken saattaa jopa nauttia ulkoilusta.

Itseasiassa Nupun ja Aadan vieminen ulos kahdestaa on helpompaa, kuin yksitellen. En olisi ikinä uskonut saavani niitä ulkoilutettua kahdestaan. Ne saavat turvaa toisistaan. Kun toinen on rohkea, se rohkaisee toista. Kun toinen on arka, rohkeampi rohkaisee arempaa.

Yt. Tytöt