Ulkokissat Nuppu ja Aada

Ulkokissat Nuppu ja Aada

Olen nyt siis pitkin talvea sisällä silloi tällöin totuttanut Nuppua ja Aadaa valjaisiin.

Aloitimme aikaisin keväällä ulkokissaharjoitukset valjaissa. Käyn ulkona yksi kissa kerrallaan.

Aada ulkokissana

 On kuule bling blingiä, kulta pannat, dimandit kaulassa ja kaikkea, mutta Aada ei tunnu välittävän sen mielestä ulkokissana olo on jotain aivan kamalaa.

Aadan kun laskee maahan, se koittaa juosta lähimpään puskaan tai penkin alle, kyhnöttää siellä pää alaspäin taipuneena ja mouruaa kaikki kirosanansa, jotka suinkin vain taitaa. Jos saan sen liikkeelle se liikkuu pari askelta maata viistäen hitaasti ja mouruaa hulluna pelosta ja epävarmuudesta. Se ei todellakaan tunne oloaan turvalliseksi ja mukavaksi. Mutta minä olen lähellä, kyykyssä, otan kyykyssä askelen ja pysyn kyykyssä ja silittelen sitä ja kehun sitä, kun se on niin taitava kissa, kun otti taas yhden askeleen minuun päin. Ja Aada pujahtaa jalkojeni alle piiloon kun otan taas yhden kyykky askellen. Ajattelen, että kyllä se jossain vaiheessa huomaa, ett täällähän on mukavaa ja itseasiassa tämä on aika kivaa.

Kerran olimme lähirannassa Aada tapansa mukaisesti miuku, miuku, miuku ja miuku, mourus, miuku ja vonkus, niin, että sain hävetä silmät päästäni. Olin aivan varma, että kohta on eläinsuojeluvirannomaiset kimpussani, kun väkisi pidän pientä kissa rukkaa valjaissa ulkona. Kohta tulee paikalle iso mustavalkoinen maatiaiskissa, oikea kujakatti, joka varmasti on muutaman, hiiren, päästäisen, oravan, linnun ja rusakonpoikasenkin joskus nähnyt. Tietää varmasti kaikki seudun katit. No tämä kova Kujakatti tuli katsomaan, että mikä täällä on oikein hätänä. Oli sen verran kovanaamanen katti, ettei minusta välittnyt. Kova Kujakatti lähestyy Aadaa ja minua. Mietin noinkohan tuo on kolli, joka luulee täällä olevan, jonkun kiimasen naaraan, joka niin valmis antautumaan.
 Aada vain mouruu, eikä lainkaan huomaa Kujakattia, vaikka nostan Aadan syliini Aadan katse Kujakattia päin. Lasken Aadan takaisin maahan katse Kujakttiin päin, mutta Aada vain mouruu pää maahan päin taipuneena, "kuinka ulkokissan elämä on kurjaa." Kujakatti lähestyy sen näkösenä, että "Mikä hätänä? Mitä täällä tapahtuu?" Kun Kujakatti vain lähestyy. Minun sydämeni alkaa takomaan. Mietin, "tuo Kujakattihan voi luulla, että Aada koittaa ryöstää sen reviirit ja Kujakatti tulee puolustamaan reviiriään ja tappelemaan Aadan kanssa. Ei Aadasta ole minkäänlaista vastusta kovalle Kujakatille." Silloin nousen jo pystyyn, että "etkös Kujakatti jo pelkää minua." Silloin Kujakatin liike hidastuu, Kujakatti menee varovasti istumaan, kääräisee häntänsä jalkojensa ympärille, kääntää katseensa oikealle ja nuolasee huuliaan. Taisi vihdoinkin Kujakatti arvostaa minua. Lakkaamatta tarkkailin Kujakatin elkeitä. Aada täysin tietämättömänä tästä kaikesta. Ei huomaa Kujakattia, ei minua. Kyhnöttää siinä penkin alla maukuu kuin syötävä omassa kurjuudessaan. Todellinen sisäkissa, ei edes huomaa toisia kissoja

 Kun kävelimme Aadan kanssa metsässä ja minä yritän näyttää Aadalle, että: "katso ihana lintu." Aada vaan miukuu. "Mä haluan pois näistä valjaista, mua pelottaa, kun mulla on turvaton olo täällä." Linnut tsirputtaa: "Tääl on meijän pesä älä tule tänne tai sinun käy huonosti." Aada ei edes huomaa lintua oman kurjuutensa seasta. Aada jaksaa vain mankua, kuinka "Katja on maailman ilkein tyttö ja nöyryyttää Pyhää Kissaa valjaissa." Todellinen sisäkissa ei edes ymmärrä lintujen päälle.

Kun pääsemme rappuun irrotan Aadan valjaista. Aada kulkee kanssani raput ylös asti ulko-ovelle ja on maailman onnellisin kissa, kun pääsi eroon valjaista. Ajattelin, Aada voisi nauttia enemmän kävelyistä kaulapannan kanssa. Tosin ne ei ole niin turvalliset. Jos Aada säikhtää, jotain kaulapannasta Aadan on helpompi pujahtaa karkuun, eksyä ja joutua pedon suuhun.


Nuppu ulkokissana

Ajattelin ensin, että Nuppu on niin vanha, että se ei todennäköisesti opi tätä valjas hommaa, mutta ei se mitään onhan mulla tuo nuori Aada, ulkoiluttelen sitten Aadaa. Kun Nuppu kuulee valjaiden kilinän Nuppu juoksee sängyn alle "Ei minua et ainakaan rääkkää noilla kissanvaljailla". Mutta jos onnistun yllättämään Nupun, se antaa kiltisti pukea valjaat päällensä. Ulos viedessä se miukuu muutaman kerran, Sitten lasken Nupun maahan Nuppu seuraa taluttajaa, Nuppu miukahtaa, mutta sen kanssa voi tehdä lenkkiä ja se seuraa taluttajaansa, kuin koira. Välillä jää paikoilleen ihmettelemään, mutta sitten kun taluttaja kyykistyy ja kutsuu "Nuppuu kiss kiss" Nuppu vastaa "miau" ja tulee taluttajan luokse. Näin voidaan joutuisasti tehdä pikkunen lenkki.

Tytöt